Jouluvaloja ja aginollia

Hupsis. Marraskuu jo puolessa välissä menossa ja menot eivät hellitä millään, tosin ei tarvikkaan.

Lurun kanssa käytiin luonnetestissä ja siitä saatiin 112 pojoa sekä oikein mukava suullinen arviointi tuomareilta. Videolle kuvasin niin innolla kaikkien muiden osuuksia, että omamme jäi vähän vajaaksi. Jospa saisin sen tänne leikattuna ja laitettuna... haave, toteutettavissa... sain videokameran, jota en ole kerinnyt opetella käyttämään!
Myös silmäpeilauksessa käytiin, missä Axelsson sanoi silmien olevan isot, kauniit ja terveet. Loistavaa.
Agirintamalla päästiin kisaamaan omissa kisoissamme tämän kuun alussa ja saimme vihdoinkin sen luokkavaihtoon oikeuttavan nollatuloksen, mutta järkympää oli se, että voitimme agiradan kaikkien 50:n koiran joukosta! Aika huisia! Mahtava Luru.
Lurulle vähäiset agiharkat ovat olleet tosi innostava juttu, koska silloin keskityn siihen täysillä ja sitähän se multa halajaa. Se tekee kaiken niin mahdottoman hyvin ja varmasti, että oikein ihmetyttää. Kotona olen alkanut harjoitella sen kanssa enemmän tokoliikkeitä, se on vähän hössö niissä, mutta kyllä se mielellään tekee, kun saa olla mun silmäteränä.
Isäntä on opettanut Lurua seisomaan ja samalla rapsuttelee sitä hännäntyvestä tai selästä, vatsan alta, tassuista, kaulalta... tämä on siedätystä siihen, että kohtaamme pian ihmisiä, jotka voisivat olla esim. näyttelytuomareita tai tokotuomareita. Kyllähän pojalle käydään näyttelytuloskin hakemassa jossain vaiheessa.

Wicca on kasvanut Lurun kokoiseksi, en ole nyt mitannut kumpaakaan, mutta silmämääräisesti ovat aikalailla samankokoisia, ehkä Wii himpun verran korkeampi.
Wicca on sellainen veijari, että välillä saa päätään raapia ja ihmetellä, miten toi koira on tämän voinut tehdä?? Wicca on myös perheemme suurin pusumies, pitkä kieli kerkeää aina lipaisemaan märän ilopusun, kun istahtataa sohvalle tai kyykistyy tervehtimään mustiaisia. Ja aina se valtaisa kiemurtelu jälleennäkemisen ilosta vaikka siitä hetkestä olisi vain puoli minuuttia... Ei ihme, että tulee hyvälle tuulelle näiden kanssa!
Wiccan agitreenit ovat ottaneet niinsanotusti niskalenkin meidän harjoituksista. Tähän vesseliin menee aikaa, mutta tahdon että perustekniikka on hallussa hyvin. Poika on todella ahne etenemään rataa ja se tuottaa ongelmia itselleni pysyä rauhallisena ja mukana vauhdissa. Nyt kun oma rauhallisuus on jotenkuten hallinnassa niin harjoituksen alla on myös koiran saaminen rauhalliseksi lähdössä sekä radalla. Paikallaanoloharjoitukset ovat arkea kotona että harjoituksissa. Vaatimustaso on paljon korkeampi kuin kummallekkaan aikaisemmista koirista. Wicca on kuitenkin ahkera tekemään töitä, se vain jaksaisi ja jaksaisi... mä taas tahdon yhden erinomaisen onnistuneen harjoituksen ja se on siinä kunnes taas myöhemmin lisää. Wiccan palkinto harkoissa on, että hän pääsee ylittämään esteitä ja juoksemaan tuulispäänä, joten nyt onkin ollut kokeilussa palkinnon menettäminen, jos ei paikallaanolo suju niin silloin lähdetään pois radalta kokonaan, autoon. Samoin käy, jos poika yrittää alkaa paimentamaan ja näykkimään, asiasta ei keskustella.
Uusina esteinä ollaan opeteltu puomia ja A-estettä. Alastulokontaktit ovat loistavat, mutta Wii ei millään meinaa tajuta, miksi sen pitäisi nousta kontaktipinnan yläpuolelle, joten se kääntää pyllynsä puomille. Aika koomisen näköstä... Tätä on lähdetty työstämään niin, että on nostettu poika puomin tasaiseen päähän alastulolle, josta sillä ei ole mitään ongelmaa kipsutella ottamaan kontakti. Sitten on jatkettu aina vähän enemmän alkuun päin, kunnes viimekerralla jäbä tajusi jutun eikä meinannut jättää puomia ollenkaan, vaan juoksenteli sitä päästä päähän ylpeän näköisenä.
Rengasta opeteltiin viimeksi myös ja se meni kuin vanhalta tekijältä, ei mitään ongelmaa. Sylkkärit tuottaa ongelmia, kun Wiin mielestä tyhmät hidastukset ja mutkat on mälsiä ja silloin täytyy komentaa emäntää, jolloin koira lähtee autoon häkkiin... että semmosta.

Karri on toiminut emännän ja isännän halinallena sekä ollut jälleen rakennustarkastajan hommissa huonerempassa. Joskus Karri käy irrottelemassa agiradoilla ja on ihan fiiliksissä sen jälkeen. Sen kanssa saa juosta, mutta ihan mageeta kuinka se suorittaa esteet hyvin. Hidashan se on, harmi. Karrin tehtävä on olla meidän halinallukka ja sen homman se osaa loistavasti ja väitän senkin pitävän siitä. ;)


Nyt uppoudun jälleen seuratoiminnan iloihin, seuraavat agikisat ovat joulukuun alussa ja tehtävää on vielä paljon.
Mukavaa pikkujouluaikaa!!

Aikaa, aikaa, antakaa aikaa!

Ihminen on venynyt koko kesän. No, ei nyt varsinaisesti, vaan on tehnyt töitä sekä remonttia taloon miehensä kanssa ja sehän tarkoittaa, että koirat ovat olleet kuin kuuluisat ellun kanat. Omatunto soimasi pitkin kesää koirien harjoittelemattomuudesta. Tokihan kävimme lenkkeilemässä, uimassa sekä tehtiin pieniä kotipihaharjoituksia ettei koirat vallan unohtaneet tekemisen riemua, mutta se omatunto soimasi vieläkin. On se kumma, että kaikkea pitäisi tehdä niin suurella vauhdilla ja paljon, miksi? Ajatus syksyn kiireisistä viikonlopuista harrastuksen parissa, yhdistystyöt, kodin rempan jatkuminen, palkkatyö ja siihen jonnekkin väliin ihmissuhteiden hoito kuulosti ihan kauhealta yhdistelmältä, ahdistavalta. Ja sitä juoksin karkuun... Onnksi tuli loma ja aika kunnes vain on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa tekemällä ensin yksi asia ja sitten toinen, niin ne rattaat lähtee liikkeelle. Loma tuli ilmeisesti tarpeeseen! :)

Ja niin aloitin syksyn, Lurun ja Wiccan agitreenit alkoivat sitten taas ryminällä, joka toinen päivä toisen kanssa ja toisinpäin (ihan kuin ei vähempi riittäisi!!). Harjoitukset ovat nautittavia, etenkin kun edistymistä tapahtuu. Karrikin pääsee jälleen liitelemään, tosin uuden ohjaajan avustuksella, kun Kia (tyttäreni) aloittaa agilityn saloihin syventymisen. Mukavaa ja erilaista.

Syksyn mittaan on ohjelmassa näyttelyitä (Wicca 4x), harjoituksia (agia kaikille koirille, tokoa Wiille ja hieman Lurulle), kisojen järkkäämistä ja kisapäiviä (HauHau ry.), yhdistystoimintaa (HauHau sekä Espanjanvesikoiraharrastajat), kurssimuotoisia viikonlopputreenejä (paimennusta, rallytokoa, agilitya lihashuoltoa jne.), Karrin luonnetesti, satoja kilometrejä auton ratissa, talon remppaamista (ei lopu ikinä), töitä, töitä ja töitä...  Haluaisko joku tulla tekemään kotityöt?? :)

Mutta kesällä sattui ja tapahtui, Wicca oppi uimaan ja on ihan innoissaan muiden mukana vedessä, Karrin nenä ei ole huonontunut vaan edelleen se osaa jäljestää, Luru otti kesän lungisti ja on ollut pitkämielinen Wiin leikeille sekä yritti muutaman kerran saada rusakon kiinni. Luru kävi MH-kuvauksessakin ja sai Lurulle tyypillisen paperin mukaan eli "luotan emäntään" -paperin. :)

Kaverini ihmetteli kyläillessään meillä ensikerran, että miten nää sun koirat on näin rauhallisia, kun on ihmisiä kylässä... pojat löhöilivät keittiössä pöydän alla ja kuka missäkin nurkassa ensihössötyksen ja haukkumisen jälkeen. Kyllähän ne osaavat rauhoittua, kun niihin ei kiinnitä huomiota. Tosin annappas kun lähden toiseen huoneeseen, varjo kulkee perässäni kokoajan, Luru nimeltään... ;)

Ihanan energistä loppukesää/syksyä kaikille.

Kolmen kopla

Kolmen kopla on seikkaillut metsässä, järven rannalla, kotipihalla, kaupungilla sekä harjoituksissa. Kotipihalla koplan pienin, mustin ja lyhytkarvaisin on kekannut miten voi mennä naapuriin kyläilemään, koska siellä on kaikki lelut makoisamman näköisiä kuin omalla pihalla, reippaasti vaan etsitään aidan ja maan väljin kohta ja väkisin ujuttaudutaan rakosesta naapurin puolelle... tietty niin ettei naapurin sakemanni, Milla, ole ulkona.
Nuorin tulokkaamme leikattiin myös "karvattomaksi" vajaa viikko sitten. Olipas hauska tavata uusi naama ja ilmeet! Sama iloisuus ja kujeilevuus kuuluvat edelleen pikkumiehen luonteeseen, tuskin ne mihinkään katoavat.

Turkinajon myötä pojan selkään ilmestyi valkoista karvaa, aivan kuten siskopuolellaan Inkerillä oli aikoinaan. Nyt sitten kasvatellaan turkkia syksyn näytöksiä varten. Mätsäreissä mennään käymään, ehkä.
Harjoituksissa pikkumies ja keskimies ovat olleet mukana, ensimmäinen radanrakentajana ja toinen harjoitettavana osapuolena. Lurun meno alkaa näyttää hyvältä, taas, kunhan saadaan tämä ohjaaja kuosiin! Yksi luva pitäisi metsästää ja sitten olisi menolippu kakkosiin. Valitettavasti ne kisat mihin haluaisin ja pääsisin, noin periaatteessa, ovat silloin kun mulla on kalenteri täynnä kokouksia ja tapaamisia ja kaikkea muuta... ärsyttävää. No jospa sitten kesällä viimeistään...
Karrin kanssa aloitetaan jälkihommelit viikonloppuna, saa nähdä osaako herra enää ollenkaan käyttää nenäänsä! Jännittävää.
Koirat kävivät uimassakin jo, kylmän kylvyn jälkeen juostiin metsässä, Karri tuolla, Luru täällä ja Wicca siellätäällä...! Hauskoja ukkeleita mulla.

Viikonlopun viettoa

Viikonloppuna tehtiin jokaisen koiran kanssa paljon naksutinkoulutusta, ulkoiltiin yhdessä ja erikseen, käytiin kyläilemässä, tavattiin uusia ihmisiä, koiria, lapsia, erilaisia tilanteita...
Karrin kanssa odotellaan lumen sulamista ja aletaan pikkuhiljaa muistelemaan miten siellä jäljellä toimitaan, joten sitä ootellessa herran kanssa ollaan heitelty keppiä ja harjoiteltu noutoa.
Lurun kanssa tehtiin erilaisia tottelevaisuusharjoitteita naksutellen ja harjoiteltiin erilaisia käännöksiä naksulla ja lelulla, jospa se alkaisi taipumaan esteillä.
Wicca valloittaa olemuksellaan lapsia, aikuisia ja koiria. Häntä heiluen pikkumies menee paikasta paikkaan, saattaa hetken ihmetellä, mutta jatkaa matkaansa kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Jaksaa hämmästyttää mua jatkuvasti.
Ystäväperheellämme on amstaffinarttu, joka otti Wiccan pennukseen. Se yritti imettää (Wicca kovasti yritti vielä imeä) pentua, paimensi sitä ja hoiti. Tilanne oli jotensakin huvittava. Enpä ole kysynyt oliko nartulla tullut vierotusoireita, kun lähdimme. ;)
Wiccan kanssa naksuttelu aloitettiin ihan alkeista ja hyvin nopeasti pentu oppi naksun. Nyt sitten on naksuteltu nimeä, katsekontaktia, tänne -käskyä... Helppoja juttuja! Toivottavasti kaikki on näin helppoa!! ;)
Autossa oloa on opeteltu, lähdössä pentu vinkuu, mutta rauhoittuu nukkumaan hyvin nopsaan. Silti auton lähelle se ei uskalla tulla kotipihallakaan, täytyy tehdä siitä mieluisaa. Pentua on "kopeloitu" paljon, hampaiden näyttö on se mistä nyt ei varmaan kukaan tykkää alkuunsa, mutta pikkuhiljaa sekin on alkanut onnistua.
Huomenna on töihin lähtö ja pojat jäävät keskenään kotiin. Suhteellisen rauhaisin mielin jätän koirat tänne, koska Luru ja Wicca varmasti leikkivät suurimman osan keskenäänolosta. Wicca ei ole millään tavalla ikävöinyt vaikka on jäänyt itsekseenkin, tuntuu jotenkin ihan käsittämättömältä.
Huomaan pennussa kuitenkin myös vahvoja piirteitä vahtimiseen sekä vaatimiseen, joita on alettu jo karsia. Huomiotta jättäminen on tehokas keino vaatimiseen, mutta toisten koirien esimerkki vahtimisessa tuntuu vain lisäävän pennun innostusta! Kyllä siihenkin keino löytyy. Kaikki ajallaan.

Kaikille mukavaa alkavaa viikkoa!

Ihmettelyä

Ja näin mää napotan...

Luru  rakastaa leikkimistä

Suuret silmät

Pientä köydenvetoa

Leikin hurmaa

Pojat leikkii

Naskalihammas

Wicca (Nadador Earendil) matkusti maanantaina Sannan sylissä nukkuen Kaarinasta Riihimäelle. Kerran pysähdyttiin ja yritettiin saada pieni mies pisulle, mutta hän oli sitä mieltä ettei tässä nyt mitään turhia pysähdyksiä tehdä vaan jatketaa kotiin saakka.
Kotona pieni mies esiteltiin ensin Karrille, joka ottikin pennun vastaan perinteisen varautuneesti. Seuraavaksi oli vuorossa Luru, joka oli niin hössössään emännän kotiintulosta ettei kiinnittänyt mitään huomiota pentuun ennenkuin se hänelle näytettiin. Kummastus ja hämmästys oli Lurun ilme ja sen jälkeen pieni varautuneisuus ja suuri uteliaisuus.
Pieni mies taas otti kaiken hyvin lunkisti, pientä järjellistä varovaisuutta oli taloon tutustumisessa, mutta se katosi ja hyvin pian oli jo vauhtia ja vaarallisia tilanteita hepuleiden muodossa isojen poikien ihmetellessä pientä täryjyrää.
Tässä muutaman päivän kuluessa Karri on vetäytynyt omiin oloihinsa eikä voi käsittää koko pentua. Karri ei selvästikään ole seurallinen ja osoittaa selkeästi kaapin paikan talossa näille kahdelle "kakaralle". Herra ei tule välillä kutsustakaan luokse, jos kokee sen epämieluisana eli pentu on liian lähellä. Aikamoinen fossiili tuo meidän Karri. :)
Luru sitävastoin rakastaa pentua! Tänäänkin pojat ovat aamusta kuudesta asti kisunneet (kisuaminen=leikkiminen), välillä ruokailleet ja ulkoilleet sekä nukkuneet, mutta alati palaavat kähnäämään keskenään. Hampaat kolisevat, Wicca kokeilee urakalla Lurun paineensietokykyä naskalihampaillaan ja roikkuu kaulanahassa tehden tapporavistuksia... Ja Luru vain on rauhallisesti, leikkii ja opettaa leikkimään. Välillä rauhaa halutessaan Lulle urahtaa varoituksen. Ihan mahtava jätkä! ♥
Wicca on rohkea, utelias, välillä jänskättää jokin asia, mutta silti uteliaisuus voittaa, kun on emäntä vieressä tukena. Poitsu ei ole moksiskaan uusista ihmisistä (ainakaan tähän mennessä) vaan reippaasti tekee tuttavuutta.
Kaikenlaista käsittelyä, korvien tutkimista, tassujen kokeilua, hampaiden näyttämistä, pallien tutkimista on tehty monta kertaa päivässä eikä ne tunnu poikaa hetkauttavan, nätisti annetaan kosketella ja katsoa.
On keritty harjoittelemaan kontaktia ja sen pituutta pidennetään päivittäin, koska se sujuu jo hienosti! Luoksetulo on ollut helppo juttu pojalle, koska sitä on kasvattajan toimesta harjoiteltu ilmeisen paljon, josta kiitos Tarulle! Häntä viuhtoen tullaan juoksujalkaa luo, kun kuullaan sana "TÄNNE!" tai "WICCA!".
Semmoista alkuun, hepuliheikin toilailuja varmasti päivitetään tänne nyt useamminkin. ;)