Naskalihammas

Wicca (Nadador Earendil) matkusti maanantaina Sannan sylissä nukkuen Kaarinasta Riihimäelle. Kerran pysähdyttiin ja yritettiin saada pieni mies pisulle, mutta hän oli sitä mieltä ettei tässä nyt mitään turhia pysähdyksiä tehdä vaan jatketaa kotiin saakka.
Kotona pieni mies esiteltiin ensin Karrille, joka ottikin pennun vastaan perinteisen varautuneesti. Seuraavaksi oli vuorossa Luru, joka oli niin hössössään emännän kotiintulosta ettei kiinnittänyt mitään huomiota pentuun ennenkuin se hänelle näytettiin. Kummastus ja hämmästys oli Lurun ilme ja sen jälkeen pieni varautuneisuus ja suuri uteliaisuus.
Pieni mies taas otti kaiken hyvin lunkisti, pientä järjellistä varovaisuutta oli taloon tutustumisessa, mutta se katosi ja hyvin pian oli jo vauhtia ja vaarallisia tilanteita hepuleiden muodossa isojen poikien ihmetellessä pientä täryjyrää.
Tässä muutaman päivän kuluessa Karri on vetäytynyt omiin oloihinsa eikä voi käsittää koko pentua. Karri ei selvästikään ole seurallinen ja osoittaa selkeästi kaapin paikan talossa näille kahdelle "kakaralle". Herra ei tule välillä kutsustakaan luokse, jos kokee sen epämieluisana eli pentu on liian lähellä. Aikamoinen fossiili tuo meidän Karri. :)
Luru sitävastoin rakastaa pentua! Tänäänkin pojat ovat aamusta kuudesta asti kisunneet (kisuaminen=leikkiminen), välillä ruokailleet ja ulkoilleet sekä nukkuneet, mutta alati palaavat kähnäämään keskenään. Hampaat kolisevat, Wicca kokeilee urakalla Lurun paineensietokykyä naskalihampaillaan ja roikkuu kaulanahassa tehden tapporavistuksia... Ja Luru vain on rauhallisesti, leikkii ja opettaa leikkimään. Välillä rauhaa halutessaan Lulle urahtaa varoituksen. Ihan mahtava jätkä! ♥
Wicca on rohkea, utelias, välillä jänskättää jokin asia, mutta silti uteliaisuus voittaa, kun on emäntä vieressä tukena. Poitsu ei ole moksiskaan uusista ihmisistä (ainakaan tähän mennessä) vaan reippaasti tekee tuttavuutta.
Kaikenlaista käsittelyä, korvien tutkimista, tassujen kokeilua, hampaiden näyttämistä, pallien tutkimista on tehty monta kertaa päivässä eikä ne tunnu poikaa hetkauttavan, nätisti annetaan kosketella ja katsoa.
On keritty harjoittelemaan kontaktia ja sen pituutta pidennetään päivittäin, koska se sujuu jo hienosti! Luoksetulo on ollut helppo juttu pojalle, koska sitä on kasvattajan toimesta harjoiteltu ilmeisen paljon, josta kiitos Tarulle! Häntä viuhtoen tullaan juoksujalkaa luo, kun kuullaan sana "TÄNNE!" tai "WICCA!".
Semmoista alkuun, hepuliheikin toilailuja varmasti päivitetään tänne nyt useamminkin. ;)