Viikonlopun viettoa

Viikonloppuna tehtiin jokaisen koiran kanssa paljon naksutinkoulutusta, ulkoiltiin yhdessä ja erikseen, käytiin kyläilemässä, tavattiin uusia ihmisiä, koiria, lapsia, erilaisia tilanteita...
Karrin kanssa odotellaan lumen sulamista ja aletaan pikkuhiljaa muistelemaan miten siellä jäljellä toimitaan, joten sitä ootellessa herran kanssa ollaan heitelty keppiä ja harjoiteltu noutoa.
Lurun kanssa tehtiin erilaisia tottelevaisuusharjoitteita naksutellen ja harjoiteltiin erilaisia käännöksiä naksulla ja lelulla, jospa se alkaisi taipumaan esteillä.
Wicca valloittaa olemuksellaan lapsia, aikuisia ja koiria. Häntä heiluen pikkumies menee paikasta paikkaan, saattaa hetken ihmetellä, mutta jatkaa matkaansa kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Jaksaa hämmästyttää mua jatkuvasti.
Ystäväperheellämme on amstaffinarttu, joka otti Wiccan pennukseen. Se yritti imettää (Wicca kovasti yritti vielä imeä) pentua, paimensi sitä ja hoiti. Tilanne oli jotensakin huvittava. Enpä ole kysynyt oliko nartulla tullut vierotusoireita, kun lähdimme. ;)
Wiccan kanssa naksuttelu aloitettiin ihan alkeista ja hyvin nopeasti pentu oppi naksun. Nyt sitten on naksuteltu nimeä, katsekontaktia, tänne -käskyä... Helppoja juttuja! Toivottavasti kaikki on näin helppoa!! ;)
Autossa oloa on opeteltu, lähdössä pentu vinkuu, mutta rauhoittuu nukkumaan hyvin nopsaan. Silti auton lähelle se ei uskalla tulla kotipihallakaan, täytyy tehdä siitä mieluisaa. Pentua on "kopeloitu" paljon, hampaiden näyttö on se mistä nyt ei varmaan kukaan tykkää alkuunsa, mutta pikkuhiljaa sekin on alkanut onnistua.
Huomenna on töihin lähtö ja pojat jäävät keskenään kotiin. Suhteellisen rauhaisin mielin jätän koirat tänne, koska Luru ja Wicca varmasti leikkivät suurimman osan keskenäänolosta. Wicca ei ole millään tavalla ikävöinyt vaikka on jäänyt itsekseenkin, tuntuu jotenkin ihan käsittämättömältä.
Huomaan pennussa kuitenkin myös vahvoja piirteitä vahtimiseen sekä vaatimiseen, joita on alettu jo karsia. Huomiotta jättäminen on tehokas keino vaatimiseen, mutta toisten koirien esimerkki vahtimisessa tuntuu vain lisäävän pennun innostusta! Kyllä siihenkin keino löytyy. Kaikki ajallaan.

Kaikille mukavaa alkavaa viikkoa!

Ihmettelyä

Ja näin mää napotan...

Luru  rakastaa leikkimistä

Suuret silmät

Pientä köydenvetoa

Leikin hurmaa

Pojat leikkii

Naskalihammas

Wicca (Nadador Earendil) matkusti maanantaina Sannan sylissä nukkuen Kaarinasta Riihimäelle. Kerran pysähdyttiin ja yritettiin saada pieni mies pisulle, mutta hän oli sitä mieltä ettei tässä nyt mitään turhia pysähdyksiä tehdä vaan jatketaa kotiin saakka.
Kotona pieni mies esiteltiin ensin Karrille, joka ottikin pennun vastaan perinteisen varautuneesti. Seuraavaksi oli vuorossa Luru, joka oli niin hössössään emännän kotiintulosta ettei kiinnittänyt mitään huomiota pentuun ennenkuin se hänelle näytettiin. Kummastus ja hämmästys oli Lurun ilme ja sen jälkeen pieni varautuneisuus ja suuri uteliaisuus.
Pieni mies taas otti kaiken hyvin lunkisti, pientä järjellistä varovaisuutta oli taloon tutustumisessa, mutta se katosi ja hyvin pian oli jo vauhtia ja vaarallisia tilanteita hepuleiden muodossa isojen poikien ihmetellessä pientä täryjyrää.
Tässä muutaman päivän kuluessa Karri on vetäytynyt omiin oloihinsa eikä voi käsittää koko pentua. Karri ei selvästikään ole seurallinen ja osoittaa selkeästi kaapin paikan talossa näille kahdelle "kakaralle". Herra ei tule välillä kutsustakaan luokse, jos kokee sen epämieluisana eli pentu on liian lähellä. Aikamoinen fossiili tuo meidän Karri. :)
Luru sitävastoin rakastaa pentua! Tänäänkin pojat ovat aamusta kuudesta asti kisunneet (kisuaminen=leikkiminen), välillä ruokailleet ja ulkoilleet sekä nukkuneet, mutta alati palaavat kähnäämään keskenään. Hampaat kolisevat, Wicca kokeilee urakalla Lurun paineensietokykyä naskalihampaillaan ja roikkuu kaulanahassa tehden tapporavistuksia... Ja Luru vain on rauhallisesti, leikkii ja opettaa leikkimään. Välillä rauhaa halutessaan Lulle urahtaa varoituksen. Ihan mahtava jätkä! ♥
Wicca on rohkea, utelias, välillä jänskättää jokin asia, mutta silti uteliaisuus voittaa, kun on emäntä vieressä tukena. Poitsu ei ole moksiskaan uusista ihmisistä (ainakaan tähän mennessä) vaan reippaasti tekee tuttavuutta.
Kaikenlaista käsittelyä, korvien tutkimista, tassujen kokeilua, hampaiden näyttämistä, pallien tutkimista on tehty monta kertaa päivässä eikä ne tunnu poikaa hetkauttavan, nätisti annetaan kosketella ja katsoa.
On keritty harjoittelemaan kontaktia ja sen pituutta pidennetään päivittäin, koska se sujuu jo hienosti! Luoksetulo on ollut helppo juttu pojalle, koska sitä on kasvattajan toimesta harjoiteltu ilmeisen paljon, josta kiitos Tarulle! Häntä viuhtoen tullaan juoksujalkaa luo, kun kuullaan sana "TÄNNE!" tai "WICCA!".
Semmoista alkuun, hepuliheikin toilailuja varmasti päivitetään tänne nyt useamminkin. ;)