Hupsis. Marraskuu jo puolessa välissä menossa ja menot eivät hellitä millään, tosin ei tarvikkaan.
Lurun kanssa käytiin luonnetestissä ja siitä saatiin 112 pojoa sekä oikein mukava suullinen arviointi tuomareilta. Videolle kuvasin niin innolla kaikkien muiden osuuksia, että omamme jäi vähän vajaaksi. Jospa saisin sen tänne leikattuna ja laitettuna... haave, toteutettavissa... sain videokameran, jota en ole kerinnyt opetella käyttämään!
Myös silmäpeilauksessa käytiin, missä Axelsson sanoi silmien olevan isot, kauniit ja terveet. Loistavaa.
Agirintamalla päästiin kisaamaan omissa kisoissamme tämän kuun alussa ja saimme vihdoinkin sen luokkavaihtoon oikeuttavan nollatuloksen, mutta järkympää oli se, että voitimme agiradan kaikkien 50:n koiran joukosta! Aika huisia! Mahtava Luru.
Lurulle vähäiset agiharkat ovat olleet tosi innostava juttu, koska silloin keskityn siihen täysillä ja sitähän se multa halajaa. Se tekee kaiken niin mahdottoman hyvin ja varmasti, että oikein ihmetyttää. Kotona olen alkanut harjoitella sen kanssa enemmän tokoliikkeitä, se on vähän hössö niissä, mutta kyllä se mielellään tekee, kun saa olla mun silmäteränä.
Isäntä on opettanut Lurua seisomaan ja samalla rapsuttelee sitä hännäntyvestä tai selästä, vatsan alta, tassuista, kaulalta... tämä on siedätystä siihen, että kohtaamme pian ihmisiä, jotka voisivat olla esim. näyttelytuomareita tai tokotuomareita. Kyllähän pojalle käydään näyttelytuloskin hakemassa jossain vaiheessa.
Wicca on kasvanut Lurun kokoiseksi, en ole nyt mitannut kumpaakaan, mutta silmämääräisesti ovat aikalailla samankokoisia, ehkä Wii himpun verran korkeampi.
Wicca on sellainen veijari, että välillä saa päätään raapia ja ihmetellä, miten toi koira on tämän voinut tehdä?? Wicca on myös perheemme suurin pusumies, pitkä kieli kerkeää aina lipaisemaan märän ilopusun, kun istahtataa sohvalle tai kyykistyy tervehtimään mustiaisia. Ja aina se valtaisa kiemurtelu jälleennäkemisen ilosta vaikka siitä hetkestä olisi vain puoli minuuttia... Ei ihme, että tulee hyvälle tuulelle näiden kanssa!
Wiccan agitreenit ovat ottaneet niinsanotusti niskalenkin meidän harjoituksista. Tähän vesseliin menee aikaa, mutta tahdon että perustekniikka on hallussa hyvin. Poika on todella ahne etenemään rataa ja se tuottaa ongelmia itselleni pysyä rauhallisena ja mukana vauhdissa. Nyt kun oma rauhallisuus on jotenkuten hallinnassa niin harjoituksen alla on myös koiran saaminen rauhalliseksi lähdössä sekä radalla. Paikallaanoloharjoitukset ovat arkea kotona että harjoituksissa. Vaatimustaso on paljon korkeampi kuin kummallekkaan aikaisemmista koirista. Wicca on kuitenkin ahkera tekemään töitä, se vain jaksaisi ja jaksaisi... mä taas tahdon yhden erinomaisen onnistuneen harjoituksen ja se on siinä kunnes taas myöhemmin lisää. Wiccan palkinto harkoissa on, että hän pääsee ylittämään esteitä ja juoksemaan tuulispäänä, joten nyt onkin ollut kokeilussa palkinnon menettäminen, jos ei paikallaanolo suju niin silloin lähdetään pois radalta kokonaan, autoon. Samoin käy, jos poika yrittää alkaa paimentamaan ja näykkimään, asiasta ei keskustella.
Uusina esteinä ollaan opeteltu puomia ja A-estettä. Alastulokontaktit ovat loistavat, mutta Wii ei millään meinaa tajuta, miksi sen pitäisi nousta kontaktipinnan yläpuolelle, joten se kääntää pyllynsä puomille. Aika koomisen näköstä... Tätä on lähdetty työstämään niin, että on nostettu poika puomin tasaiseen päähän alastulolle, josta sillä ei ole mitään ongelmaa kipsutella ottamaan kontakti. Sitten on jatkettu aina vähän enemmän alkuun päin, kunnes viimekerralla jäbä tajusi jutun eikä meinannut jättää puomia ollenkaan, vaan juoksenteli sitä päästä päähän ylpeän näköisenä.
Rengasta opeteltiin viimeksi myös ja se meni kuin vanhalta tekijältä, ei mitään ongelmaa. Sylkkärit tuottaa ongelmia, kun Wiin mielestä tyhmät hidastukset ja mutkat on mälsiä ja silloin täytyy komentaa emäntää, jolloin koira lähtee autoon häkkiin... että semmosta.
Karri on toiminut emännän ja isännän halinallena sekä ollut jälleen rakennustarkastajan hommissa huonerempassa. Joskus Karri käy irrottelemassa agiradoilla ja on ihan fiiliksissä sen jälkeen. Sen kanssa saa juosta, mutta ihan mageeta kuinka se suorittaa esteet hyvin. Hidashan se on, harmi. Karrin tehtävä on olla meidän halinallukka ja sen homman se osaa loistavasti ja väitän senkin pitävän siitä. ;)
Nyt uppoudun jälleen seuratoiminnan iloihin, seuraavat agikisat ovat joulukuun alussa ja tehtävää on vielä paljon.
Mukavaa pikkujouluaikaa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti