Ihminen on venynyt koko kesän. No, ei nyt varsinaisesti, vaan on tehnyt töitä sekä remonttia taloon miehensä kanssa ja sehän tarkoittaa, että koirat ovat olleet kuin kuuluisat ellun kanat. Omatunto soimasi pitkin kesää koirien harjoittelemattomuudesta. Tokihan kävimme lenkkeilemässä, uimassa sekä tehtiin pieniä kotipihaharjoituksia ettei koirat vallan unohtaneet tekemisen riemua, mutta se omatunto soimasi vieläkin. On se kumma, että kaikkea pitäisi tehdä niin suurella vauhdilla ja paljon, miksi? Ajatus syksyn kiireisistä viikonlopuista harrastuksen parissa, yhdistystyöt, kodin rempan jatkuminen, palkkatyö ja siihen jonnekkin väliin ihmissuhteiden hoito kuulosti ihan kauhealta yhdistelmältä, ahdistavalta. Ja sitä juoksin karkuun... Onnksi tuli loma ja aika kunnes vain on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa tekemällä ensin yksi asia ja sitten toinen, niin ne rattaat lähtee liikkeelle. Loma tuli ilmeisesti tarpeeseen! :)
Ja niin aloitin syksyn, Lurun ja Wiccan agitreenit alkoivat sitten taas ryminällä, joka toinen päivä toisen kanssa ja toisinpäin (ihan kuin ei vähempi riittäisi!!). Harjoitukset ovat nautittavia, etenkin kun edistymistä tapahtuu. Karrikin pääsee jälleen liitelemään, tosin uuden ohjaajan avustuksella, kun Kia (tyttäreni) aloittaa agilityn saloihin syventymisen. Mukavaa ja erilaista.
Syksyn mittaan on ohjelmassa näyttelyitä (Wicca 4x), harjoituksia (agia kaikille koirille, tokoa Wiille ja hieman Lurulle), kisojen järkkäämistä ja kisapäiviä (HauHau ry.), yhdistystoimintaa (HauHau sekä Espanjanvesikoiraharrastajat), kurssimuotoisia viikonlopputreenejä (paimennusta, rallytokoa, agilitya lihashuoltoa jne.), Karrin luonnetesti, satoja kilometrejä auton ratissa, talon remppaamista (ei lopu ikinä), töitä, töitä ja töitä... Haluaisko joku tulla tekemään kotityöt?? :)
Mutta kesällä sattui ja tapahtui, Wicca oppi uimaan ja on ihan innoissaan muiden mukana vedessä, Karrin nenä ei ole huonontunut vaan edelleen se osaa jäljestää, Luru otti kesän lungisti ja on ollut pitkämielinen Wiin leikeille sekä yritti muutaman kerran saada rusakon kiinni. Luru kävi MH-kuvauksessakin ja sai Lurulle tyypillisen paperin mukaan eli "luotan emäntään" -paperin. :)
Kaverini ihmetteli kyläillessään meillä ensikerran, että miten nää sun koirat on näin rauhallisia, kun on ihmisiä kylässä... pojat löhöilivät keittiössä pöydän alla ja kuka missäkin nurkassa ensihössötyksen ja haukkumisen jälkeen. Kyllähän ne osaavat rauhoittua, kun niihin ei kiinnitä huomiota. Tosin annappas kun lähden toiseen huoneeseen, varjo kulkee perässäni kokoajan, Luru nimeltään... ;)
Ihanan energistä loppukesää/syksyä kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti