lauantai 7. syyskuuta 2013

Kolme miestä ja neito

Talouteemme muutti alkuvuodesta pieni säihkysääri mullistamaan meidän kaikkien elämän.
Neiti oli syntymänimeltään Kultu ja sellaisena olisin sen pitänytkin, mutta lapset vaatimalla vaativat, että neitoselle tulee japanilainen nimi, joka tarkoittaa kevättä, joten hänestä tuli Haru. Nykyään tunnetaan iso Hoona ja hänellä on myös kuukauden nuorempi kaveri pikku Gee (Goa). :)

Haru on rodultaan belgianpaimenkoira malinois, yltiö innokas hössöpössö, joka rakastaa kaikkia ehdoitta. Oikealta nimeltään hän on Red Coyote`s Ataentsic. Haru on sijoituksessa Sarilta (kennel Jusard`s), joka ohjaa meidän uraamme pk-puolella. Harusta on tarkoitus tehdä hakukoira sekä harrastaa sen kanssa tokoa, tavoitteena tietenkin TVA sen saralta. Agilityn alkeet on aloiteltu kesän alusta, tyttö onkin oikein pätevä aksakoira, helposti irtoava malli, jolla on selkeesti putkimagneetti sisällä...
Uusin aluevaltauksemme on ID-jälki eli hajutunnistusjälki, jonka tiiviin kurssin (kestää 4 kk) yritämme räveltää lävitse syksyn aikana. Todella mielenkiintoinen kurssi tulossa, toivottavasti se kehittää koiran keskittymiskykyä ja jos hyvin käy, sukellamme jälleen ihan uuteen maailmaan ja sehän voi viedä mukanaan...
Myös vepeä (vesipelastusta) on kokeiltu, mutta se on hieman hankalaa, kun koira ei ole suostunut vapaaehtoisesti vielä itse tulemaan uimaan. Veneestä se kyllä hyppii hienosti ja ui rantaan, mutta ehkäpä tuokin on ensikesän hommia, antaa koiran kasvaa henkisesti.

Neitonen on ollut varsinainen pakkaus, valtava halu tehdä töitä ja hirvittävän innokas. Keskittymiskyky nuorella neidillä ei ole pitkä, mutta eiköhän sekin kasva iän myötä. Kovastikin saa välillä sanoa, että uskoo, kun kaikki on hänen mielestään leikkiä. Ovela kuin mikä, omistajan täytyy olla tarkkana, aina. Mutta on myös aivan ihana kainalokoira, köllii mielellään jonkun vieressä, mieluiten kainalossa. Jakaa rakkauttaan monin eri tavoin - omistajana en aina vain ymmärrä. Mali ♥

Syksyn treenit on aloitettu tällä viikolla.
Lurun kaa oltiin eilen aksaamassa. Luru ei ole muutamaan viikkoon tehnyt mitään muuta kuin hihnalenkkejä ja satunnaisia tokoliikkeitä ja voitte arvata kuinka innoissaan se oli. Tarjakin  (koutsimme) huomasi koiran innon ja sanoi, että nyt käytä se hyväksesi ja mähän käytin. Oli todella ILO mennä rataa Lullen kanssa, se teki juuri niinkuin pyysin ja mähän se olin joka mokaili, aan alastulollakin jätin koiran sinne pönöttämään ja itse olin jo menossa seuraaville esteille kunnes tajusin ettei koira tullut mukana, miksikö, no en ollut pyytänyt! :D
Wiccan kanssa alkutreeni oli paikallaanoloa, edistyimme hieman, mutta se on edelleen sellainen kyttääjä. Seuraavaksi otimme pojalta pois suurimmat juoksuhalut eli teimme neliöhyppyä kumpaankin suuntaan, oikealla kädellä ohjaaminen on itselle hankalaa ja sen huomasi Wiikin, kommenttia tuli välittömästi. Loppuaika käytettiin jälleen istumisharjoitteluun sekä rataan, Wii on nopea, niin nopea! Se menee kuin tykin kuula kokoajan vauhtiaan kiihdyttäen enkä kertakaikkiaan voi sille mitään, että olen armottoman hidas sen kanssa. Eilen onnistuttiin kohtuullisesti ja annoin koiralle enemmän vapauksia kuin ikinä, toisinsanoen luotin siihen että se menee sinne minne pitää ja hän oli luottamuksen arvoinen. On se mahtava koira! Olin ihan fiiliksissä koko illan. Työnteko kannattaa, kyllä siitä vielä kisakoira tehdään.

Wiccasta on tullut niin hellyydenkipeä siitä lähtien, kun alettiin käymään Lotan treeneissä. Mä vaadin siltä enemmän, joten sen täytyy sitten jollainlailla mielistellä mulle. Wiin etuoikeus on tulla yöllä meidän makkariin nukkumaan, hän kömpii aina sängyn alle ja siellä nukkuu aamuun asti. Iltaisin herra tunkee itsensä viereeni ja nojaa mua vasten niin, että kaatuu kyljelleen. Toisinaan se tunkee kuononsa poskeen kiinni ja tuhisee siinä hetken kunnes liu´uttaa nenäänsä pitkin poskea kaulalle leuan alle, aina menee sydän sykkyrälle. Toinen on vaan niin rakas.
On sillä pahatkin puolensa, siitä on tullut hirvee komentelija muille koirille. Luru ei saa siltä välillä rauhaa ollenkaan, jolloin yhteenotto voi olla enenmmän kuin todennäköistä, Lulle ei niin vaan väisty ja sen ns. huumorintaju on olematon. Wii myös paimentaa kokoajan, todella ärsyttävää, kun se jää kyttäämään esim. Karria ulos lähtiessä ja käy kintereeseen näppäsemässä, siitäkin nousee mekkala hyvin nopeasti.

Mutta kaikki tyynni, mulla on ihanat koirat omine hölmöyksineen ja vahvuuksineen -loput on koulutuksen puutteen ongelma. Eli omistajan ongelma.

Karrin elämä menee tasaisesti, välillä käydään uimassa, enemmän lenkillä ja metsässä pyörimässä etsien isäntää. Karrin elämää ei kovasti hätkäyttänyt edes pojan maailmaantulo huhtikuussa. Noppa (Marikharon King Kurum) on jo puolivuotias näppärä pikkumies, joka vei sydämeni heti ensihetkistä lähtien! Onnekseni poika jäi asumaan tänne Riihimäelle.

Huomenna on taas yhdistyksen tokokisat, joten nyt autoon kasaamaan kisakamat. Jee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti